maanantai 5. toukokuuta 2008

Arvoituksen sisällä

Rationaalisuuden ylistys,
tunteiden kieltäminen
ympäristössä, joka aiheutti kovin paljon kovin hankalia tunteita

ja nyt kun haluaisin antaa tuntea
tunnen niitä kamalia tunteita
vihaa, pelkoa, surua, häpeää, itseinhoa

tunteita jotka eivät tunnukaan hyvältä
onko ajatus sittenkään oikea
tuleeko hyvä olo sittenkään antamalla tuntea

mutta tiedän ettei ole muutakaan tietä
muut tiet olen kävellyt
olen nähnyt ne tiet ja ne ovat päättyneet suohon

minä kävelen tätä tietä
omaa tietäni
ihan loppuun asti

Metsässä ovela kettu sanoi
Älä Odelma yritä ratkaista elämääsi; se on arvoitus
elä se ja ihmettele


ainoa velvollisuuteni

2 kommenttia:

sivuaskel kirjoitti...

"Metsässä ovela kettu sanoi
Älä Odelma yritä ratkaista elämääsi; se on arvoitus
elä se ja ihmettele"

Olipa viisas kettu eikä sillä näyttänyt olevan häntää kainalossa! Usko kettua, Odelma!

Odelma kirjoitti...

Viisas se olikin, ja arvoituksellinen. Sillä oli pilkettä silmäkulmassaan; on kuulemma välttämätöntä, jotta muistaisi että täällä ei mennä suorinta tietä alusta loppuun. Täällä seikkaillaan!