Päätöksettömyyden tila, epävarmuus, on ahdistavaa. On niin helppo unohtaa, että helpottaa, kun vain tekee päätöksen. Kaikki mieleeni tulevat viimeaikaiset päätökset tuntuvat olevan kielteisiä, muotoa olla tekemättä jotain. Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, ovatko päätökset olleet hyviä/oikeita. Kai on niin, että sitä ei voi ennalta tietää, vain sillä on väliä, että sen päätöksen tekee ja pysyy siinä.
Mutta mikään ei ole muuttumatonta, korvaamatonta ja korjaamatonta; vasta päätöksen myötä oppii, miltä se tuntuu, ja jos uusi tilanne lopultakin tuntuu pahalta, voi pian tehdä uudenlaisen päätöksen. Vaikka ensin siinä päätöksessä on pysyttävä tovi, sillä vain aika näyttää, millainen on elämä senkertaisen päätöksen jälkeen. Eikä voi odottaa itseltään että pystyisi näkemään päätöksen yli tulevaisuuteen.
Ja sitten, koko elämä on sarja päätöksiä, jotka ovat oikeastaan samanarvoisia: kyllää ja eitä, eikä mistään päätöksestä voi tietää ennalta, onko se hyvä vai huono, eikä mikään päätös ole sinänsä oikea eikä väärä, on vain päätös, ja päätöksen tekeminen tuntuu hyvältä ja vain päättämällä voi tehdä yhtään mitään, myös virheitä, ja virheistä, niistä oppii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti